Blogit
Vai mitä, äiti?
-Kyllä me tästä selvitään, vai mitä äiti? Seitsenvuotiaan vahvistusta vaativa kysymys nauratti vieressä omalle lapselleen luistimia jalkaan sitonutta aikuista. Hymyilytti se vähän itseäkin. Vakuutin kuitenkin pojalleni, että totta kai me selvitään, rusettiluisteluhan on kivaa, eikä jäällä oltu edes ensimmäistä kertaa. Jäin kuitenkin miettimään, oliko lausahdus kaiku omista puheistani. Kuinka usein käytän itse kotona tuota lausetta? Kyllä me tästä selvitään.
Autistisen ja kehitysvammaisen isoveljen kanssa elävälle pikkusisarukselle ja koko perheelle arjessa selviäminen on joskus tavoite, jonka saavuttamiseksi joudumme oikeasti tekemään työtä hartiavoimin. Luistelemaankin lähdetään kun ja jos aikuisia käsiä on vähintään yksi pari lasta kohden. Pikkuveljen kysymyksen takana on aito huoli. Joskus meille sattuu ja tapahtuu – ja salamannopeudella.
Jos isoveli karkaa, eikä paikalla ole kuin yksi aikuinen, osallistuu etsintöihin vanhemman, rekrytoitujen naapureiden ja poliisin lisäksi myös kädessä roikkuva seitsenvuotias. Mutta kyllä me tästä selvitään. Jos isoveli repii lattian muovimattoa betonille metrin alalta, syntyy hirveä huuto ja häslinki. Pikkuveli painaa kädet korville. Mutta kyllä me tästä selvitään. Jos kaupassa isoveli aiheuttaa käytöksellään pitkiä katseita ja närää kanssakulkijoissa, pikkusisarusta hävettää. Mutta kyllä me tästä selvitään.
Luistinradan reunalla esitetty kysymys hymyilyttää, mutta kääntää myös vatsaa. Voinko rehellisesti sanoa lapselleni, että aina selvitään, kun en joka hetki usko siihen itsekään? Voitaisiinko joskus vielä vähän enemmän kuin selvitä? Ainako tarvitsee huolehtia? Totuus kuuluu kotimatkalla, lapsen suusta:
-Se meni äiti tosi hyvin. Nyt voidaan koittaa huomenna uudestaan.
Sanna Välkkilä
tiedottaja
sanna.valkkila@kvtl.fi
Uusimmat blogikirjoitukset
Haluan
Toiminta
Haku
